Radiosaarna Yle Radio 1


"Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. 12 Nuorempi heistä sanoi isälleen: 'Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.' Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken. 13 Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää. 14 Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta. 15 Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi. 16 Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.

17 "Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: 'Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään. 18 Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. 19 En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.' 20 Niin hän lähti isänsä luo.

"Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. 21 Poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.' 22 Mutta isä sanoi palvelijoilleen: 'Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. 23 Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! 24 Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.' Niin alkoi iloinen juhla.

Tämä evankeliumi Tuhlaajapojasta luetaan ortodoksisessa kirkossa tulevana sunnuntaina ja se on viesti Suuren paaston lähestymisestä. Varsinainen paasto alkaa reilun kahden viikon kuluttua helmikuun 12 päivänä.

Kuten kuulimme tarina alkaa siitä, että poika pyytää isältään perintöä itselleen jo isän elinaikana. Isä suostuu tähän erikoiseen pyyntöön, vaikka se on hyvin loukkaava ele. Me emme ole tuhlaajapoikaa parempia koska teemme usein tätä samaa myös omassa elämässämme: pyydämme Jumalalta monia asioita emmekä itse ole valmiita tekemään kuin välttämättömän jos sitäkään. Monesti vaadimme häneltä asioita jotka eivät millään lailla edes palvele meidän pelastustamme. Näin juuri kävi myös Tuhlaajapojalle.

Jumala kuitenkin antaa meille vapauden tehdä valintoja myös omapäisiä valintoja.

Poika keräsi siis kaiken omaisuutensa ja lähti nauttimaan elämästään kaukaiseen maahan. Hän vietti vierailla mailla holtitonta elämää ja tuhlasi isänsä perinnön. Kun maahan tuli nälänhätä, hänen tilansa paheni entisestään. Vapaus ja nautinto yhdistettynä holtittomaan elämään johti hänet vankeuteen ja lähes nälkäkuolemaan.

Kaukainen maa kuvaa tätä maailmaa, jossa me elämme. Me olemme niin tottuneita asumaan täällä, ettemme edes kiinnitä huomiota kaiken katoavaisuuteen. Sama koskee isämme kotia: meillä saattaa olla muisto tuosta paikasta mutta elämän kuluessa ja arkisten huolten keskellä me hiljalleen unohdamme sen olemassaolon. Ehkä myös muistomme rakastavasta isästä hiljalleen muuttuu, kun isämme perintö alkaa hiipua. Me saatamme alkaa epäilemään häntä ja jopa pelkäämään ja kotiin palaaminen tuntuu yhä kaukaisemmalta asialta.

Unohdus. Mitä tuhlaajapojalle olisi tapahtunut, jos kaikki olisi mennyt hyvin vieraalla maalla? Ehkä myös hän olisi hiljalleen unohtanut rakastavan isänsä. Tuskin kotiinpaluuta olisi tapahtunut. Olemme monesti nähneet miten suuret kriisit saavat meidät kääntymään Jumalan puoleen. Niin käy myös tässä tarinassa.

Pojan tarina vieraalla maalla päättyy hetkeen, jolloin hänestä tuli juutalaisten halveksuma sikopaimen ja joutui pyytämään sikojen ruokaa syödäkseen. Niitäkään ei annettu. Tässä hetkessä hän oli tuhlannut isänsä omaisuuden, luopunut minuudestaan ja kaikesta arvokkuudestaan.

Samaan aikaan isä kaipasi poikaansa kotona.

Olisihan isä voinut hakea poikansa kotiin mutta se oli merkinnyt tuon vapauden päättymistä. Isä luottaa poikaansa ja tietää millaisessa kodissa hän on kasvanut. Ehkä kodissa osoitettu hellyys ja rakkaus säilyvät pojan mielessä ja hän palaa jonain päivänä takaisin.

Samaan aikaan me voimme myös miettiä, tunnemmeko me lopulta Jumalaa lainkaan? Tiedämmekö me hänestä oikeastaan mitään? Ehkä tuhlaajapoika unohti vieraalla maalla, millainen hänen isänsä todella oli ja hän mieluummin valitsi jäämisen tuolle vieraalle maalle.

Eräänä hetkenä sikojen keskellä Tuhlaajapoika muistaa isänsä kodin. Hän näkee itsensä peilistä, nöyrtyy ja palaa kotiinsa. Muisto isän kodista pelasti hänet.

Mutta millainen on pojan vastaanotto? Isä juoksee poikaansa vastaan. Hän saa kuolleen poikansa takaisin, jota oli odottanut kauan. Haisevien vaatteiden polttaminen, kengät jalkaan ja kaunis sormus sormeen. Syöttövasikan teurastaminen ja juhlien alkaminen.

Ja mitä nämä merkitsevät? Vanhan isän arvokkuudelle ei käynyt se, että hän juoksisi hulttiopoikansa takia, sillä tuohon aikaan vanhat miehet eivät muutenkaan juoksennelleet Mutta saman teki myös Kristus: hän astui tähän maailmaan, jotta me voisimme astua taivaaseen. Hän kärsi ristinkuoleman, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Hän ottaa ihmisenä orjan muodon, jotta me saisimme takaisin paratiisillisen kirkkautemme.

Nyt elämme siis aikaa joka valmistaa meitä suurta paastoa varten. Siksi meidän on mentävä itseemme ja tutkittava omaa tilaamme tässä vieraassa maassa. Se voi suoda meille oivalluksen kotiinpaluusta rakastavan isän luo. Hän ei ole tuomitseva isä vaan anteeksi antava isä joka iloitsee jokaisesta kadonneesta lampaasta joka palaa kotiin. Tässä hetkessä ei haittaa, vaikka olisimme tuhlanneet isämme perinnön, kunhan vain olemme itse elossa ja haluamme tehdä parannuksen.

Suokoon Jumala meille kaikille tuhlaajapojille todellista halua pelastaa oma elämämme!


VIRASTO AVOINNA

Kirkkoherran virasto on avoinna keskiviikosta perjantaihin klo 10-14. Seurakunnan työntekijät tekevät ajoittin etätyötä ja ovat tavoitettavissa puhelimitse ja sähköpostitse.

Kirkkoherra Ville Kiiveri

040 962 0063

ville.kiiveri@ort.fi

Kanttori ja virastonhoitaja Kari Päivinen

040 866 7686

kari.paivinen@ort.fi

Vahtimestari Jaana Juka

040 486 5550

jaana.juka@ort.fi 

YHTEYSTIEDOT

p. 040 704 7171

VARUSKUNTAKATU 14 

45100 KOUVOLA

hamina@ort.fi

 

Y-tunnus 0242498-2

VIRKATODISTUKSET

P. 040 358 3625

keskusrekisteri@ort.fi

Avoinna maanantaina, tiistaina, torstaina ja perjantaina klo  9-12

Tästä pääset Keskusrekisterin sivuille!

LIITY POSTITUSLISTALLE

perjantaisin sähköpostiin tuleva uutiskirje mm. tulevista palveluksista