Pintaa syvemmälle


Kuulen ajoittain ihailtavan miten ortodoksisen kirkon jumalanpalvelukset ovat kauniita, kirkkomme koristeellisia ja kirkkoveisut kauniita. Suitsutusastiasta nousevat tuoksut herättävät mielessämme tunnun pyhyydestä. Ortodoksinen kirkkomme koskettaa kaikkia aistejamme ja liittää meidät osaksi pitkää historiallista perintöä.

Edellä mainitut ulkoiset asiat ovat varmasti houkutteleva johdanto kirkkomme elämään mutta ortodoksisuus on jotain vallan suurempaa ja syvempää. Nuo ovat katoavia asioita, jolla ei sinänsä ole merkitystä pelastuksemme kannalta. Ratkaisevaa on se miten me kohtaamme Jumalan.

Jumalan me kohtaamme itsessämme ja Jumalan me kohtaamme lähimmäisessämme. Meidät on luotu Jumalan kuviksi ja kutsuttu kasvamaan hänen kaltaisikseen. Tämä jumalallinen alkuperä näkyy siinä kuinka me osoitamme keskinäistä rakkautta toisiamme kohtaan ja kuinka kunnioitamme vaikkapa lapsia ja vanhoja ihmisiä. Kunpa meidät mieluummin tunnistettaisiin siitä miten avosylin ja lämmöllä otamme vastaan vieraan tai miten me osoitamme myötätuntoa lähimmäistämme kohtaan.

Tässä meillä on ryhtiliikkeen paikka. Lokakuun aikana luomme seurakunnan suunnitelmat tulevalle vuodelle ja yksi keskeinen asia tulee olemaan diakoniatyön piristäminen ja aktivoiminen. Tekeviä käsiä tarvitaan nyt lisää. Seurakunnan nettisivuilta löytyy asiasta lisää tietoa: https://www.orthamina.fi/vapaaehtoistyoe

#kohtaaminen #diakonia