Kohti todellisempaa yhteisöä


Viime sunnuntaina seurakunnassamme oli erityinen juhlapäivä kun Myllykoskella toimitettiin kasteliturgia. Liturgia alkoi tutulla alkusiunauksella, jonka jälkeen siirryimme keskelle kirkkoa kastamaan pientä Sofiaa kirkon jäseneksi. Kun kaste ja mirhalla voitelu oli toimitettu liturgia jatkui normaaliin tapaan. Tuore kirkon jäsen tuli ensimmäisenä ehtoolliselle ja siitä alkoi tuon pienen kilvoittelijan matka kohti pelastusta. Suojelkoon Herra kaikkia hänen askeleitaan ja kuulkoon hänen rukousäänensä.

Kasteliturgioita toimitetaan kirkkokunnassamme kovin harvoin - pienessä seurakunnassa noin kerran vuodessa. Mutta jälleen kerran se oli erityisen juhlallinen ja paikalla oli paljon väkeä.

Moni kirkkomme sakramentti toimitetaan nykyään erillään seurakunnan yhteisistä jumalanpalveluksista. Olemme tulleet tähän tilanteeseen hiljalleen eikä tämä ole tavoiteltava tilanne. Me olemme yhteisö ja sen vuoksi olisi hyvä että kaikki seurakuntamme pyhät toimitukset olisivat yhteisiä. Kun yksi jäsenemme nukkuu pois, se on koko yhteisömme suru ja kun saamme uuden jäsenen kaikki iloitsevat siitä. Toki kotona pidettävät juhlat (muistotilaisuus, kastejuhla ym.) voidaan pitää oman perheen, suvun ja ystävien parissa mutta kirkollinen osuus tulisi nähdä osana kirkollista elämää.

Me muodostamme seurakunnan jäseninä hengellisen yhteisön joissa jokaisella on tärkeä rooli. Emme tätä välttämättä aina ymmärrä mutta seurakunnan pappina jokaisella on tärkeä rooli kokonaisuuden kannalta. Tarkoitan tätä.

Kirkko on meille monelle voimavara tavallisen arjen keskellä ja tuo jotakin erityistä meidän jokaisen elämään. Kyse ei ole olekaan silloin vain siitä mitä me siitä saamme vaan miten me voimme sille antaa ja kuinka voimme tuota oman kortemme tähän pieneen kekoon.

#kaste #yhteisö #Myllykoski